Eka viikkopäivitys

Noh, katotaan, onko tämä ensimmäinen vai ensimmäinen ja viimeinen viikkopäivitys. Aattelin, että kun neulomisinspis jatkuu, jatkuu, jatkuu (graduinspis ei ole edes alkanut), niin sitä voisi jotenkin dokumentoida.
Annoin miehelleni ohjeeksi ottaa kuvia, joista näkee, että jotain on puikoilla, mutta selvää ei tarvitse saada. Miekkonen teki työtä käskettyä :)

Ensimmäisessä kuvassa on Wendy D. Johnsonin Wrought Iron Socksit Toe up socks for every body -kirjasta. Onnistuin päättämään, että haluan pitää polvisukkia koko talven, mutta minulla on vain kolme paria, ja nekin kaikki kaupasta ostettuja. Lanka on ihanaista, täysin mun väristäni Zitron Trekking Hand Arttia värissä Atlantik, joka on kuvasta huolimatta sinisen ja sinivioletin sekoitusta. Mulla on tuota väriä yhteensä 300g, joten siitä voi turvallisesti alottaa polvisukat. Mallikerta on hyvin yksinkertainen ja oikeastaan sitä voi tehdä vaistonvaraisesti arvaamalla. Muokkasin kaaviota sen verran, että keskimmäiset silmukansiirrot kulkevat vuorotellen vasemmalle ja oikealle, eivätkä koko ajan samaan suuntaan. Jotain mielenkiintoa edes.

Toisessa kuvassa on melkein valmis Stephenie van der Lindenin Esther-sukka. Sen pari on jo valmis, tämä odottaa, että laskisin pääteltäväksi jäävät silmukat. Lanka on Anttilan Coralloa, jota jouduin kerjäämään lisää Ravelrylaisilta, ja sainkin :) Yllättäen opin mallikerran ulkoa, tavallaan huomaamattani, koska tekele ja ohje eivät loppuviikosta päätyneet enää samaan pussiin, ja jouduin ulkomuistista neulomaan junassa. Neule eteni aika kivasti, vaikka alun perin olinkin varma, että en saa sukkia ikinä valmiiksi.

Tässä kuvassa on tuloillaan kaksi hihaa yhtaikaa. Neulon vihreästä Isoveikasta Dropsin villatakkia, ekaa ikinä! Aloitin hihoista, koska muuten neule jäisi takuuvarmasti kesken. Hihojen jälkeen ei puutu enää paljon mitään, mutta jos olisin aloittanut etu- ja takakappaleista, niiden jälkeen pitäisi vielä tehdä hihat. Hihoista ne lukuisat aloitetut ja puretut vauvakokoiset villatakitkin ovat aikanaan jääneet kesken.

Neljäntenä Regan violetista 4-fachista Cookie A:n Kristit, jotka ovat lempparini Sock Innovation -kirjasta. Kaavion seuraaminen on mukavaa, ja tuntuu oikeasti siltä, että neuloessa saan jotain kaunista aikaan. Nyt työ ei ole edennyt, koska pitäisi purkaa pari puikollista silmukansiirtoja yhden pikku virheen takia.

Viimeisessä kuvassa on Lasini-nimisen toiminimen?, hollolalaisen Sini Loukon tekemä pöllökoriste ikkunaan :) Kuvattu illalla, kun ikkunan takana on pelkkää pimeää. Bongasin pöwwöt Lahden Kätevä & tekevä 2010 -messuilta, mitään muuta sieltä ei tarttunutkaan matkaan. Tarjolla olisi ollut semmoisiakin, joissa kahden ison pöllön lisäksi on 1 - 3 pikkupöwwöä, mutta nämä kaksi isoa kuvaavat meidän perhetilannettamme nyt parhaiten. Ainakin sillä lailla minä nuo pöllöt tulkitsen :)

Nappikauppoja

Ilmottauduin ompelukurssille. Varmaankin siksi, että tänä syksynä pitäisi alottaa gradu. Käsityöinspis on pahimmillaan silloin, kun olisi muun elämän kannalta jotain tärkeää tekemistä.
Jo aiemmin keväällä, kun värkkäsin Veylat (silloin oli siis kirjatenttiin lukua...), tarttin nappeja.

Kävin sillon hakemassa Punasen ristin Kontti-kierrätystavaratalosta pienen pussillisen kierrätysnappeja, pussi maksoi euron. Itte sain valita, ja silloin keskityin pieniin tummansinisiin nappeihin.

 Nuo ja kaheksan Veyloihin kiinnitettyä tarttuivat silloin mukaan. Nyt kun olen menossa ompelukurssille, aattelin, että saatan hyvinkin tarvita kaikenlaisia nappeja. Lisäksi mulla on kaverin kaverin hameesta saatu idea, johka tartten semmosia repunsolkia ja muita, ja muistin, että Kontissa oli niitäkin. Tän päivän saldo on kivempi kun aiempi, ja hinta edelleen sen euron :) Metallinen kukkasolki oli pakko ottaa, vaikka sille ei ole käyttötarkotusta eikä se ehkä (ainakaan vielä) ole mun tyyliseni. Toisaalta, jos opin ompelemaan, sitä ei tiiä yhtään mikä kukkaituhippi musta vielä tulee.

Sellanen on hyvä neulojan aviomies

Mulla on synttärit tänään, ja kattokaa mitä sain mieheltä lahjaksi :)

Aidot ja ehdat Succaplokit! Okoko, mies kysyi mitä mä haluaisin synttärilahjaksi, ja sanoin että tollaset, missä ois saksanpaimenkoiran kuva. Niin se sitten tilas :) Tuli tuettua suomalaista yrittäjyyttä, kierrätysmateriaalien käyttöä, ja sukkahullulla on nyvvihdoinkin sitten välineet esitellä valmiita tuotoksia asiallisesti. On mulla hyvä mies <3 Tietysti tää on vähän sama kun jos mä ostaisin jotain tietokonejuttuja sille, eli lahjan käyttötarkoituksesta ei mitään tajua, mutta toinen saa jotain, mistä sille tulee hyvä mieli.

Kuvassa on kumpikin päällekkäin. Ripustin noi keittiön seinälle, kun oli sopiva ruuvi, ja kyllähän noi tavallaan sisustuselementistä menee.

Hier ai äm ögen

Tässä menee kohta maine neulojana, joka ei koskaan bloggaa. Mutta sain äitiltä lainaan käsin veivattavan langankerintämasiinan ja olen ihan fiiliksissä! Lankakakut on nättejä, ja nättiyttä lisää se, että ei ole tarvinut kipeyttää ranteitaan, kun lankaa on kerinyt vyyhdiltä. Viimeisin huivilankaostokseni, Grignascon Merinosilk (100g/1400m, kuvassa ylimpänä) kakkuuntui varmaan n. nelinkertaisessa ajassa verrattuna Hyvillan tekemään vanhaan Nalleen (100g/260m, sininen kakku) tai Vuorelman Vetoon (100g/260m, fuksia kakku). Tosin mieheni uskalsi jo siinä kohtaa pyörittää vähän nopeammin, kun päätettiin opetella paksummilla langoilla ensin.

Värien yhteensopivuus ei ole tarkoituksellista, mutta pitihän nuo nyt kuvata :) Tai kaipa se tarkoituksellista silleensä on, että kaikki noi värit miellyttää omaa silmää ja jostain syystä sitten sopivat keskenäänkin.

Masiina on lainassa perjantaihin asti, ja ajattelin hyödyntää sitä niin paljon kun vaan kerkeää. Helppoudesta ja nopeudesta huolimatta käy tuo homma vieläkin vähän käsiin, vaikkakin eri tavalla kuin käsin keriessä. Noita Nallevyyhtejä on vielä kaheksan sinistä ja yksi musta, ja sitten on muutama sukkalankavyyhti.

Viimeisillä neulontavoimillaan hän bloggaa!

Tjärve!

Siitähän onkin sitten jo hetkinen, kun olen tänne viimeksi mitään päivittänyt. Nyt ei ole luvassa muuta kuin pikainen tilannekatsaus, koska on menossa niin maan kaikenlaista yhtaikaa. Tää on tämmöinen erikoispostaus yksittäisestä aiheesta, muitakin aiheita on.

Olen ostanut lankaa ihan törkeän paljon. Päätin tykästyä Tico-ticoon, siitä on yhret sukat jo valmiina (ravelryssa, pitäisi näkyä kaikille!), ihan itselleni värkkäsin Amy Tyszkiewiczin Unraveling ribit. Halusin mallin, joka pärjää langan raidoille, ja mielestäni yhdistelmä pelittää. 64 silmukkaa, 70g lankaa, 2,5mm puikot. En tiedä, miten het käyttäytyvät pesussa, mutta toivottavasti hyvin. Lanka oli ihan kiva neuloa, vaikka pientä pörröisyyttä ja halkeilemista olikin havaittavissa. 

Tuntuu mukavalta jalassa, sama fiilis kuin ONlinen Supersocke -langassa. Yllätys sinänsä, koska Supersocke Wellness Colorin värikartassa on muiden muassa Tico-ticon kaikki värit. Koska lanka ilmeisestikin on saksalaista alkuperää, niin mun oli helppo ihastua tähän, vaikka alkuun pelkäsin nykyistä Seiskaveikkalaatua, johon en ole ollut tyytyväinen. 

Ostin sitten kuitenkin ton violetin kudottuani karkkivärin, sinivihreän ja sini-ruskea-valkoisen, ja jos en teekään kahdesta viimeksimainitusta heti itselleni sukkia, niin joudun ostamaan niitä vielä toiset kerät. Kolmannet, jos en niistä toisistakaan saa vielä itelleni aikaseks. Karkkiväristä on jo yhet sukat puikoilla, ja sitä kutoessa rupesi tekemään mieli mehujäätä. Miten voi langan värit saada veden kielelle, ne ei ole edes mun lempivärejäni enkä itte käyttäs tonvärisiä sukkia!

Jännä, miten ennakko-odotukset (=ei tartte ainakaan tota ostaa) kääntyy päälaelleen, kun vähän näkee mitä muut on langoista tehny, miten värit käyttäytyy ja noin. Yhtäkkiä huomasin tykkääväni noista väreistä. Sitä likavedessä uitetun näköstä sekavan ruskeeta en kyllä osta. 

Mutta kyllä saa Novita plussaa ny siitä, että vihdoin viimein uskalsivat ottaa ohkasen sukkalangan valikoimiinsa. Mulla vaan alkas oleen tarvetta enemmänkin yksvärisille, kun näitä pätkärääkättyjä ja sekavärisiä on. Paitti ettei sukkalankaa voi olla koskaan liikaa!

Saankohan mä postattua viimeaikasia valmistuneita neuleita ikinä. Niiiin rankkaa linkittää kuva ja ohje.. Noh, koittakaa kestää!

Tiskirätteilyä ja sytomyssyilyä

Johan siitä taas on aikaa, kun olen päivittänyt mitään. Menin helmikuussa naimisiin, mutta häähuivistani ei ole vielä bloggauskelpoista kuvaa. Viimeinen valmistunut neule ennen häähuivin aloittamista on tiskirätti! On jo käytössä ja hyväksi havaittu. Tassutiskirättini Ravelryssa. Malli on Susan Mrennan Get a clue, jota sen verran muokkasin, että lisäsin neljä riviä ylä- ja alareunaan ja sivuille kaksi silmukkaa per reuna, ja tulikin ihan sopivan kokoinen tähän lapiokäteen. Lanka jotain ikivanhaa Pirta Sambaa, kai K-Kaupan entisiä omia merkkejä, 3.5mm bambupitkulaispuikot ja yhden päivän projektiin kului 31g lankaa.

Häähuivin jälkeen meni viikko, ennen kuin otin juna/työneuleeni laukusta, mutta koska se on juna/työneule, piti kotona kutoa jotain muuta. Tein Pohjois-Karjalan sytomyssykeräykseen Angela Hahnin Beaufort Hatin. 120 silmukkaa, 3,5mm sukkikset, Wolle Rödelin Malta Coloria kului 61g, eli vähän päälle kerä. Kunnon lankasyöppö tuo pipahdus. Edelliseen myssyyn verrattuna tämä on kuvasta huolimatta mielestäni hillitympi kuin Odessa, koska langalla on niin kovin kiire vaihtaa väriä sekalaisesti, että lopputulos on lähestulkoon rauhallinen. Punainen dominoi selvemmin. Ravelryssa.

Lukemani mukaan sytomyssyille on todellista kysyntää, joten sen pelossa ei tarvitse jättää pipoa tekemättä, ettei sille olisi käyttäjää. Ei tarvitse niinkään ajatella, että pitäisi pipoja ihan hirmu paljon tehdä - yksi pipo lämmittää aina yhden ihmisen mieltä. Kun moni tekee yhden, niin yksistä tulee monta :)

Briossi lämmikkeeksi

Tuli kovien pakkasten lisäksi kylmä jäähileinen tuuli, ja mies päätti vihdoin, että kaulaan osuu kylmä. Lämpimämmässä kuin -20 astetta ei tarvinut edes korkeakauluksista paitaa, mutta jossain se raja tollakin tulee vastaan. Kaulaliinoista se ei tykkää, mutta jotain piti saada. Neuloin sellasen nappikaulurin, joita hienosti cowleiksi sanotaan.

Malli jo heti ilmestyttyään Ravelry-jonoon joutunut Tentenknitsin Feroche Brioche, lankana Novitan harmaa Aino ja Lana Grossan Mega Stoppino. Ainoa meni 96g ja Mega Stoppinoa 20g. Tiesin, että Aino-kerä ei yksinään riitä, eikä Mega Stoppinostakaan yksistään saa yhtään mitään aikaiseksi. Yhdistin niitten voimat ja tuli ihan kiva. Ainoa harmittavasti jäi pikkuinen 4g nöttönen, mutta kaipa sille vielä paikka löytyy. Kutosen bambuisilla pitkillä puikoilla tikkusin illassa ja päivässä. Pistin vaan yhden napin ja näyttääpä hyvin pelittävän niinkin. Ravelryssa.