Joululahjaleluja

Tänä vuonna oli itse tehtyjen lahjojen joulu. Voisi ottaa tavaksi, tuntuu aika hyvältä :) Aikuiset ihmiset sai leipää, lapset sai neulottua. Miehen veljen lapset, 6-vuotias tyttö ja 8-vuotias poika sai pehmolelut. Tytölle Raynor Gellatlyn Sleepy Puppy -ohjeella jostain ihme langasta nalle :D Siitä tuli nalle siksi, että ihmelangan tiheys oli korkeussuuntaan eri kuin ohjeessa, mutta mitäs sillä niin väliä. Myönnetään, jossain määrin keksin, että leluihin voi käyttää semmostakin lankaa, mistä ei mitään päällepantavaa ilkeä tehdä, tai joka on muuten vaikea neuloutumaan miksikään. Pojalle Jennifer Thurstonin Mr. Stegs ikivanhasta puuvillalangasta, josta joskus ala-asteella virkkasin niin epäonnisen pikkurepun, että purin sen. Olen säästäny noita lankoja ties kuinka pitkään, nekin semmoisia, että jo vähäisen määrän takia niistä ei oikein voi tehdä mitään. Leluista voisi ottaa uuden jämälankakohteen, koska lankaa ei tarvi paljon, ja ohjeen voi helposti soveltaa paksummalle tai ohuemmalle langalle sopivaksi. Nääkin ohjeet löyty Ravelryn kautta, on se vaan ihme paikka!

Väiskit

Väkersin kaverille synttärilahjaksi Ullaneuleen Väinöt eli Väiskit. Lankana Seiskaveikka, 4mm Novitan sukkapuikot, silmukoita 44 ja mallikertoja 7. Kuvatus piti ottaa äkkiä, kun valmistumisen kanssa kävi niin, että päättelin langanpäät vasta, kun kaveri jo istu sohvalla :D Palmikot väänsin ilman apupuikkoa, mikä onnistukin hyvin, koska palmikon kierrot sattu aina puikkojen väliin. Muutenkin olen nyt harrastanut riskaabelia silmukoitten roikuttamista, kun on palmikoita tullu tehtyä.

Tiskirättimania?

Uusin Ullaneule ilmestyi multa huomaamatta, mutta onneksi satuin selailemaan kun olen inspiraatiota vailla. Koiranpoikanen oli muuten nätisti hoidossa, mutta hoitotädin villasukka leikki Rimin kanssa ja lähti purkautumaan kärjestä. Niinpä tartten nyt kivan ohjeen villasukkiin ja mikseipä säärystimiinkin, joulu tulossa ja kaikkee. Silmiin sattuivat erityisesti Saltkråkanit ja Aalto-säärystimet, mutta ei voi tietää, mihin osoitteeseen ko. sukat päätyvät. Pintaneuleet iskee edelleen kaikkein eniten, mutta jos kirjoneulekuvio osuu kohilleen niin eihän sille mitään voi. Ja olihan käsiosastollakin paljon mielenkiintoista, kukahan mulle kaiken kivan jonossa olevan tekis?

Ullan melkein parasta antia on kuitenkin tiskirättiartikkeli, jossa on mainittu sopivaksi langaksi mm. Novitan Bambu, jota minä onneton menin ostamaan pari kerää enkä tykänny ollenkaan. Tiskirätteinähän se sitten menis kiertoon varmaankin hyvin. Tarttis vaan jonkun semmosia niistä keristä neuloa :D Oli niin ärsyttävää lankaa vaan, että ei hotsita. Sukka-asiat alta pois kummiskin ensin.

Minttumaari

  Ensimmäinen kolmiohuivini ikinä meni tänään 80-vuotislahjaksi mummulleni, joka opetti mut neulomaan kuutisentoista vuotta sitten. En mitannu, mutta oli sopivan kokonen saajalleen. Tykkäsin mallista tosi paljon, mutta en tietenkään voi tehdä kahta samanlaista. Tein vähintään mallikerran päivässä Saksassa ollessani, ja oisiko tuohon vajaa pari viikkoa menny. Viimeset rivit oli kyllä melkosta tahkoamista ja myönnettäköön, että päättelin hätäpäissäni liian tiukkaan, kun en jaksanut odottaa, että löytäisin paksumman puikon. Puolustaudun sillä, että olin lentokentällä, kun sain työn päätökseen. 100% villaa on ihana neuloa, se käyttäytyy kauniisti ja keveydestään huolimatta saa huivin kumminkin laskeutumaan kauniisti. Tiedä, oisko tosta pitäny ottaa kuva oikein mun päälläni, mutta olen vähän onneton kuvaaja.

Ohje: Ullaneuleen Minttumaari, suunnittelija Katja Kvintus. Lankana Schachenmayr nomotta Extra, 100% uutta villaa, puikot Wolle Rödelin bambupyöröt, koko 4-5? Mutta kumminkin pikkasen isompi kun mitä lanka ois edellyttäny. Lankaa kului muistaakseni noin 250g, mutten ole ihan varma :D Väri punainen 3533.

Pikapäivitys

Neulerintamalle kuuluu vaikka mitä, mutta kuvia ei valitettavasti niistä taida olla tulossa. Ravelryssa jo lukeekin, että tein Minttumaarin :) jonkun pitäisi vielä päätellä langanpäät. Ja lyhyet sivut rullaantuvat, kun päättelin liian tiukasti... Ensimmäinen kolmiohuivi ikinä! Mahdollisesti postaan siitä erikseen vielä syksyllä, huivi nimittäin on Suomessa. Syksyllä on mummun 80-vuotiset niin saa lahjaksi, vähän silläkin ajatuksella että mitäs opetti mut neulomaan, ennen kun osasin lukea.

Neuleinspis jäi päälle, ja kun tajusin, että toi huivi on isointa mitä ikinä olen tehny valmiiksi asti, rupesin neulomaan Novitan kesä 2008 -lehestä Cocos-toppia (sitä semmoista vaaleenruskeenkirjavaa, missä on eessä pitsineuletta.. oisko ollu mallin numero 54 tms). En tiedä saanko sitä valmiiksi, kun se jäi kanssa Suomeen sohvapöydän alatasolle. Hieman kethuutti kun huomasin ohjekaaviossa virheen heti, mutta tajusin sen vasta sitten kun olin neulonu virheen kohdalle.. ei kun purkamaan. Ja muutenkin pikkasen epätarkka ohje minusta, mutta näin sitä oppii neulojaisjärkeä käyttämään ja aattelemaan omilla aivoillaan.

Jotenkin hidasta neulottavaa se kookos, mutta olen ihan ilonen että niillekin langoille löytyy käyttöä. Viime syksynä kun tuli ostettua 10 kerää sinikirjavaa ja 10 kerää sitä väritöntä vaaleenruskeeta (vai onko se oikein beige), kun oli alennuksessa. Ehkä joskus saan valmiiksi. Aloitin innolla, mutta en tiedä tykkäänkö mallista kuitenkaan. Ja jos se ei istu, sain Sudelta jo etukäteen luvan purkaa sen ja neuloa jonkun kivemman :D

Ja syy, miksi nyt kirjottelen, on pahanilkinen oikea etusormeni, joka meni tilaamaan Amazon.de:stä Fitted Knits -kirjan, kun halvalla sai. Sitä odotellessa..