lauantai 2. tammikuuta 2010

Sammaleinen Mojo

Ihmeellisessä seiskaveikkasukkavimmassani kudoin miehelle toisenkin parin, Donyale Grantin Mojon. Kun en selvästi osaa käyttää viivotinta enkä laskea, montako silmukkaa tietylle matkalle tulee, alun perin naisen 38-39-kokoseen jalkaan aatellut sukat sopii miehekkeen neljäkakkoseen. Hups. Noh. Vuoden 2009 viimeinen neuletyö.
En jotenkin arvostanu tätä mallia, vaikka onhan se kivan näkönen. Jos mustikkasukissa oli edes väreillä tehty jotain, ja keksitty kiva nimi, niin tässä oli keksitty että on olemassa mahdollisuuksia tehä sekasin oikeeta ja nurjaa. Sit vielä sanotaan, että tee semmosessa järjestyksessä kun huvittaa, ihan sama minkälainen kantapää ja varpaat ja kudo vaikka päälläs. Näinhän toisaalta niissä jotain, kun olin pistäny ne jonottamaan. Ne näyttää kivalta jalassa, jalatta ne on rumimmat sukat ikinä - voitte kuvitella miten joustin vetää kasaan ja sukasta tulee muodoton rumilus. Ja noi lähti hyvin käyntiin töissä, kun oli lähinnä päivystystä ohjelmassa, ku ei ollu asiakkaita. Pysy kädet lämpösinä, eikä tarvinu pelätä, että keskeytyksen jälkeen olisi ihan hukassa. Paikkansa siis tämmöiselläkin mallilla. Aivot narikkaan ja kilkuti kilkuti :)
Eniweis. 52 silmukkaa ja noin kaksi päivää, kolmepuolikkaat puikot. Magic cast on, vaikka loin niin, että toisenkin puikon silmukat pysy ojennuksessa eikä kiertyny. Lappukantapää ja kantapään kääntö Ullan ohjeen mukaan.
Oikeasti noi on tummanvihreät, mutta en saanu värejä siirtymään kuvaan. Periaatteessa olen tyytyväinen kuitenkin, kun miehekkeelle kelpasi ja se saa nyt pistää mustikkasukkansa pesuun :) Ravelry.

Ei kommentteja: